Hetan rodun esittely

Kuulumisia ja rodun esittely

Ajattelin tehdä tälläisen postauksen, kun en ole pitkään aikaan ehtinyt tätä blogia päivitellä. Kerron ensin mitä meille kuuluu, ennen kun alan tätä Hetan rotua esittelemään. Elikkäs minulle ja Hetalle kuuluu tällä hetkellä hyvää, mutta itse olen ollut kipeänä ja olen vieläkin. Ennen kipeäksi tuloani kävimme Hetan kanssa treenailemassa tokoa kaksi kertaa viikossa, agilityä ulkona omalla pihalla ja tietysti myös hakutreeneissä olemme käyneet.

 Saksanpaimenkoira

Saksanpaimenkoira on suosittu käyttö- ja palveluskoirarotu, joka vuonna 2009 oli Suomessa toiseksi suosituin rotu vasta suomenajokoiran jälkeen.
Helposti koulutettavana, kestävänä ja pelottomana se on myös yleisin poliisin ja armeijan käyttämä koirarotu. Saksanpaimenkoiraa voidaan käyttää vartiointi- ja suojelutehtäviin, pelastusetsintöihin, jäljestämiseen sekä huume-, home- tai malminetsintäkoirana. Heta koulutetaan pelastuskoiraksi, mutta Heta ei ole vielä valmis kuitenkaan hälyryhmään, mutta jossain vaiheessa kuitenkin halyryhmään mennään jos mahdollista. 

Ulkonäkö

Uroksen säkäkorkeus on 60–65 cm ja nartun 55–60 cm. Runko on voimakas, lihaksikas ja suorakaiteen muotoinen ja luusto on vankka. Pään tulee olla kiilamainen ja runkoon nähden sopusuhtainen. Naamassa kuuluisi olla musta maski. Otsapenger on vähäinen ja kuono vahva. Korvat ovat suuret, pystyt ja eteenpäin kääntyneet. Mantelinmuotoisissa tummissa silmissä on eloisa ja älykäs ilme. Tuuhea häntä ulottuu kintereisiin ja riippuu alhaalla koiran ollessa paikallaan. Eturaajat ja lavat ovat lihaksikkaat ja reidet vankat ja voimakkaat. Pyöreissä käpälissä on hyvin kovat polkuanturat. Karvapeite on paksu, peitinkarva tiheää, kovaa ja tiivisti ruumiinmyötäistä.

Väritys ja karva 

Saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarvan tulee olla karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Kaulassa ja raajoissa karva on pidempää.

Saksanpaimenkoiralla on useita sallittuja värejä jotka ovat nämä: musta ruskein tai punaruskein merkein, musta ja harmaa. Merkkien väreinä sallitaan myös keltaisen eri sävyt ja harmaa. Myös harmaa tummin merkein hyväksytään.

Saksanpaimenkoiran pentu voi syntyä myös valkoisena. Valkoisista saksanpaimenkoirista on jalostettu oma rotunsa: valkoinenpaimenkoira. Kaksi muuta ei-hyväksyttävää väriä, joita saksanpaimenkoirapentueisiin joskus syntyy, ovat sininen ja ruskea, joko yksivärisenä tai ruskein merkein.

Luonne ja käyttäytyminen

Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma ja ehdottoman ennakkoluuloton. Se on hyvin älykäs ja tarkkaavainen koirarotu, ja sen pitäisi olla helposti ohjattavissa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus vahti-, suojelu- ja palveluskoirana edellyttää sitä että koiralta on löydyttävä rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta.
Luonnetesteihin osallistuneiden määrä on rodussa niin pieni, että luotettavia johtopäätöksiä koko kannan tilanteesta ei voi tehdä. Saksanpaimenkoiraliittojen maailmanunionissa on tehty päätös, että jalostukseen soveltuvin luonne- tai käyttöominaisuustesti on suojelukoe ja jalostustarkastus.

Alkuperä

Rodun jalosti ratsumies Max von Stephanie vanhoista saksalaisista paimenkoiraroduista. Ensimmäiset saksanpaimenkoirat olivat pitkäkarvaisia, ja niitä oli mukana Hannoverin koiranäyttelyssä vuonna 1882. Lyhytkarvainen saksanpaimenkoira esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1889 Berliinissä.

Nuori saksanpaimenkoira Heta

Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset ja yhdysvaltalaiset sotilaat ihastuivat saksanpaimenkoiran ominaisuuksiin ja veivät sodasta palatessaan koiria näytille kotimaahansa. Venäläiset jalostivat rodusta karumpiin olosuhteisiin paremmin soveltuvan Itä-Euroopan paimenkoiran. Saksanpaimenkoirasta tuli nopeasti suosittu lemmikkinä, työ- ja harrastuskoirana. Nykypäivänä se on yksi monipuolisimmista koiraroduista monissa maissa. Alkuperäiset saksanpaimenkoirat olivat nykyisiä kevytrakenteisempia. Myös koiran selkälinja on joissakin maissa laskenut rodun kehityshistorian aikana.
Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tulivat 1910-luvulla viranomaiskäyttöön. Vuosina 1970–1990 rodun rekisteröinnit kasvoivat poikkeuksellisen suuriksi kysyntään nähden. 2000-luvulla rekisteröintimäärät ja kysyntä ovat olleet lähes tasapainossa.

Tilanne nykyään
Saksanpaimenkoira on ollut pitkään yksi suosituimmista koiraroduista sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Nykyään ongelmaksi on muodostumassa rodun jakautuminen kahtia käyttölinjaisiin ja näyttelylinjaisiin koiriin. Vuosittain Suomessa rekisteröidään noin 2 000 pentua ja rodun kotimaassa Saksassa noin 25 000 pentua. Saksassa on rekisteröinnin edellytyksenä oltava suojelukoulutustunnus kummallakin vanhemmalla. 90 prosenttia pennuista syntyy jalostustarkastetuista vanhemmista. Suomessa ei aivan samaan ole päästy. 
Kannan laajuus on hyvä, mutta jalostuspohja koirien suuresta määrästä huolimatta suhteellisen kapea. Jalostuksellinen vaihtelu on siltikin riittävää. Sukusiitosaste on vuosittain ollut noin 2 prosenttia.

Käyttötarkoitus

Saksanpaimenkoira kehitettiin alun perin paimenkoiraksi, mutta jo rodun perustamisvaiheessa oli tiedossa, että paimenkoirien tarve tulisi vastaisuudessa vähenemään huomattavasti. Tämän takia kehitettiin suojelukoe mittaamaan saksanpaimenkoiran rodunomaisia ominaisuuksia kuten kovuutta, rohkeutta ja taistelutahtoa. Jalostuskäyttö kiellettiin kaikilta sellaisilta yksilöiltä, jotka eivät läpäisseet tätä koetta. Suojelukoe on osaltaan auttanut saksanpaimenkoiraa saavuttamaan ja pitämään rodunomaiset ominaisuutensa, jotka tekevät siitä monipuolisuudessa vertaansa vailla olevan työ- ja harrastuskoiran.
Saksanpaimenkoiralle sopivia käyttötarkoituksia ovat harrastaminen palveluskoiralajeissa, tokossa ja pelastuskoiratoiminnassa sekä työkäyttö poliisilla, rajavartiolaitoksella, puolustusvoimilla, tullilla ja vartijoilla työparina. Saksanpaimenkoira soveltuu myös erinomaisesti perhekoiraksi, jos sillä vain on riittävästi virikkeitä ja ohjattua tekemistä. Aktiivisena ja työhaluisena rotuna se vaatii myös omistajaltaan aktiivisuutta, koska rodulla on paljon energiaa.
Saksanpaimenkoiraliitto on rodun suomalainen rotuyhdistys. Sen tarkoituksena on vaalia rotua, sen terveyttä ja käyttöominaisuuksia.

Terveys

Saksanpaimenkoira on erittäin yleinen koirarotu. Sen terveysongelmat ovat usein hermostoperäisiä, immunivasteeseen vaikuttavia sairauksia: allergiat, haimavika, silmäsairaus pannus, korva- ja silmätulehdukset, iho-ongelmat sekä ruuansulatuselimistön ongelmat. Perinnöllisistä sairauksista ovat rodun kohdalla merkittäviä myös hemofilia ja haiman vajaatoiminta.

Saksanpaimenkoira agilityesteellä

Luusto-ongelmat koskevat pääsääntöisesti selkää: ristiluun jakauma, ylimääräiset selkänikamat ja hermokanavien ahtaumat. Saksanpaimenkoiralla tulisikin kuvata Suomen Kennelliittoon lähetettävien virallisten lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä myös selkäranka, olat sekä polvet. Rotu kuuluu lonkkien ja kyynernivelien osalta kennelliiton PEVISA-ohjelmaan. C-, D- tai E-lonkkaisia koiria on ollut vuosina 2002–2007 vuosittain 39,1 prosenttia tutkituista saksanpaimenkoirista.
Saksanpaimenkoirilla esiintyy myös luonneominaisuuksiin liittyviä ongelmia kuten rohkeuden puute, hermorakenneongelmat (jotka ovat yhteydessä hermostoperäisiin terveysongelmiin), korostunut terävyys, arkuus, viettiominaisuuksien puute ja puute elinvoimassa

Toivottavasti teitä kiinosti edes vähän tämä postaus. :)'

Olisiko teillä toiveita minkälaisia postauksia haluaisitte?